Innostuin eilen illalla testailemaan jäälyhtyjen ja muidenkin jääkoristeiden valmistusta. Se on ajankohtaista tämän viikonlopun Lux Helsinki -tapahtuman myötä ja myö paukkupakkasten takia. Juoksentelin sisään ja ulos vedellä täytettyjen ämpäreiden ja muovipurkkien kanssa. Messuosastokoristuksina toimineet koivurisut ja kuusen oksat kiepsautin ämpärin sisälle koristeiksi. Osaan jääkokeiluista laitoin kokeeksi oksien  ja ämpärin reunan väliin muutaman puisen koivukristallin.

                        

Yksi jäälyhty putosi kerran maahankin, kun pöytä horjahti koiran rynnätessä läheltä ohi. Halkeamajäljet tulivat siitä. Mutta se on pientä.

                        

Ensimmäisen jäälyhdyn yritin tyhjätä ylimääräisestä vedestä ihan liian aikaisin, joten täytin sen uudelleen vedellä ja annoin jäätyä yön yli. Näppituntumalla arvioin, milloin jää olisi riittävän paksu. Äidiltä olisin todennäköisesti saanut hyvät neuvot, mutta harvemmin maltan kysellä kokeneemmilta, kun innostus iskee. Haasteena oli  myös se, miten risut ja oksat saa pysymään upoksissa ja ämpärin reunoilla. Kun ne kiersi ympyräksi, eikä asetellut pystyyn, ne pysyivät melko hyvin.

                         


 

Sen verran 25 asteen pakkasessa vesi jäätyi, että ovenkahva oli tarttua melko tehokkaasti märkiin käsiin. Äkkiä piti irrottaa ote! Vein ensimmäiset valmiit lyhdyt villasukat jalassa ulos. Ei siinä ehtinyt kenkiä laittaa. Pakkaslumi on onneksi kuivaa.
 

Koivukristallit kestävät vettä hyvin. Jäädyttämisen vaikutukset tiedän myöhemmin. Arvelen, että kestävät loistavasti. Koivu ja koivuvaneri on sopivaa materiaalia moneen.

                       

                       

                       

Kokeeksi jäädytin myös muutamia yksittäisiä himmeleitä ja muita koivukristalleja. Ne mahtuivat sopivasti ison jogurttipurkin pohjalle. Sidoin narun valmiiksi. Huomasin, että vettä olisi voinut olla ihan vain vähän niin, että palasta tulisi täysin kirkas. Nämä ensimmäiset koeversiot jäivät vähän paksuiksi ja sumeammiksi kuin oletin.

                      


 

Jäätelöpurkin pohjalle kokeilin jäätaulun valmistusta. Siihen laitoin osan Timantti-koivukristallista, joka osui käsiin. Talon päädystä nappasin talventörröttäjiä, jotka muistaakseni ovat angervoja. Mutta mitä vain voisi testata.
 

Katse on tänä päivänä koiran kanssa kävellessä kiertäny pihoja ja puutarhoja etsien kiinnostavia asioita, joita voisi sujauttaa mukaan jäälyhtyihin. Miksei sisältäkin voisi etsiskellä lisää jäädytettäviä esineitä ja materiaaleja. Haastankin sinut kokeilemaan yllättävien asioiden jäädytystä. Jos teet niin, kerrothan ja näytäthän, mitä jäädytit. #jäädytyshaaste
 

Lähden vielä tammikuun aikana Ylläksen maisemiin hiihtelemään. Siellä tuskin pakkaset loppuvat kesken, joten kokeilujen aika jatkuu.


                    

Sellainen tuli mieleen, että jäälyhdyssä juuri säröt heijastavat valoa.
Onko niin, että juuri säröissä on valon mahdollisuus.

                   


Info:
Blogin kirjoittaja Elina Mäntylä suunnittelee ja valmistaa Valona design -tuotteet. Hän on MadeBy Helsinki -kollektiivimme jäsen ja pajavastaava. Elina avaa blogeissaan käsityö- ja muotoiluyrittäjyyden arkea, oivalluksia ja inspiraatioita. Elinan yritykseen voi tutustua myös kotisivuilla www.valona.fi ja instagramissa @valonadesign